Torvimusiikkia

I

Torvimusiikkia soittavat torvimuusikot.
Torvet eivät kuuntele, ne pauhaavat.
Torvien venttiilit on pidettävä hyvin voideltuina,
torvet kiilloitettuina koteloissaan kun niitä ei
käytetä.

Torvi on ihmisen ystävä.
Usein torvi on väännetty mutkalle.

Torvimusiikki syntyy tyhjästä. Ilma valittaa ja vinkuu
kulkiessaan ahtaissa mutkissa. Se puristetaan tiiviiseen
jonoon. Sille annetaan kyytiä.
Se huokaisee helpotuksesta tullessaan ulos.
Täysi torvi ei soi.

Torvimusiikki on suurten joukkojen musiikkia.
Sitä kuunnellaan ryhmissä. Mitä isompi orkesteri,
sitä isompi ryhmä.

Torvimusiikkia on ainakin kahta lajia.
Toista marssitaan, toista tanssitaan.

Marssittaessa käytetään saappaita, tanssittaessa nahkapohjaisia puolikenkiä.
Kumpienkin tulee kiiltää kuin orkesterin vasket.

Torvimusiikki on usein naurettavaa. Nauru pidentää ikää.
Marssimusiikki kääntyy helposti vastakohdakseen. Siihen on syytä
suhtautua varoen.
Torvimusiikki vie mennessään.

II

Torvimusiikkia kotona kuunneltaessa
otetaan mukava asento.

Kengät on syytä riisua
ainakin kerrostaloasunnossa.

Jos vieraita on läsnä
on hyvä olla ehjät
ja puhtaat sukat.

Torvimusiikki menee korvasta sisään.
Se etsii ulospääsyä
kuin eksynyt lintu.

Kaiku vastaa sen hätähuutoon
valon pilkahdusta ei näy.

Se saa ihmisen tuntemaan
itsensä niin kovin pieneksi.