Vekka: Jos oli edellinen mainio viihde-elokuva, niin tämä on sitten se täydellinen. Menettää tuskin tehoaan ikinä. 5
Cane: Kerran vuodessa katsottavia tapauksia. Leffan ensimmäinen kohtaus on ärsyttävän huonosti näytelty mutta siitä eteenpäin koko elokuva on tasan maineensa veroinen. Mukana on kohtauksia jotka koskettavat syvästi vaikka niiden ei kaiken järjen mukaan pitäisi. En tiedä sitten johtuuko se pelkästään siitä isosta tunnelatauksesta mitä tämä elokuva pitää sisällään vai vaikuttaako siihen jo sekin että noista kohtauksista ja sitaateista aina puhutaan. Ja kyllähän tässä on kaikki kohdallaan näyttelyn, ohjauksen, tunnelman ja silloisen ajankohtaisuuden puolesta. Curtizin seikkailuelokuvista en niinkään pidä, mutta tämä vain ihastuttaa vuosi toisensa jälkeen. 5
Jorse: Edetään aikajärjestyksessä eli vartti sitten lopetettu ensimmäisenä. Pessimistisesti paska ensin pois: ensimmäiset 10 minuuttia tarjosivat turhan paljon teatteria ja Pariisin takaumajakso oli vähän tarpeeton. Ja osa naisnäyttelijöistä oli vähemmän loistokkaita, en ole liittymässä Bergman-on-paras -klubiin. Sen sijaan tämä oli ensimmäinen Bogart-leffa, jonka näin ja heti ensikuvasta lähtien oli selvää että vaikka rooli kovin yksi-ilmeinen olikin, niin jepeltä löytyy sekä karismaa että näyttelijäntaitoja.
Hahmokin oli vallan mainio. Kuten aika moni muukin sivuhenkilö. Ja olivat samalla hyvin näyteltyjä. Janin mieliksi mun sitten vissiin pitäis valittaa Ranska-laulusta, mutta sen sijaan tästä alun musiikkikohtauksesta tykkäsin kovasti. Tarina oli ihan kiva, vaikka ei ihan noussutkaan potentiaalinsa edellyttämälle tasolle ja lopun juonikuviot olivat osaltaan vähän hupsuja välillä. Suurin plussa irtoaa kuitenkin loistavalle dialogille. Tuntui kovin modernilta elokuvalta, leikkaus toimi ja ei ne lentokone-efektitkään olleet niin hirveitä kuin peloteltiin. Mainitaan vielä että tunnelma oli kunnossa, eikä tylsiä hetkiä ollut. 4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti